Hiukan ylipainoinen nuori nainen yrittää tehdä jotakin ennen kuin on liian myöhäistä.
Tämä blogi päättyi siihen, kun eräs tuttu ihminen alkoi aukoa kirjoituksistani päätä minulle. Hän siis oli sattumalta löytänyt blogini. Koska hän nyt kuitenkin on tähänastiset kirjoitukset nähnyt, jätän blogin olemaan tänne. Jos jorinoistani olisi edes jollekin jotain hyötyä. BEDiä käsitteleviä blogeja kun on aika vähän ja muutenkin aiheesta puhutaan todella vähän vaikka ongelma on hyvin yleinen.
Tänään kävin varta vasten ostamassa kaupasta oksennettavaa. Ja nyt olen sitten oksentanut kolmeen otteeseen. Sipsit ja jäätelö olivat helppoa oksennettavaa, mutta irtokarkit eivät oikein tahtoneet tulla ulos. Ainut mikä minua tässä hommassa kaduttaa, on se etten saanut noita irtokarkkeja tulemaan ylös.
Toisaalta olen hyvin pettynyt itseeni myös siksi että olen palannut bulimian pariin. Haluaisin puhua tästä jollekin, mutta mies ei ainakaan ymmärtäisi. Suuvedellä suuni puhdistettuani ja hiukan hajuvettä päälleni ripauttaneena kukaan ei varmasti edes epäile mitään. En vain voinut tänään mitään sille että näin kävi. Joskus herkkujen himo on pahempaa kuin minkään huumeen vieroitusoireet voivat olla. En ole käyttänyt huumeita, mutten usko että mikään himo voi olla voimakkaampaa kuin minun kello kahden makeanhimoni on.
Olen niin väsynyt.
Eilen tuli heikko hetki, kuten yleensäkin kahden aikaan päivällä jostakin syystä tulee pohjaton makeanhimo. Tein tiikerikakkutaikinaa ja söin sitä sellaisenaan. Syötyäni sitä noin 2000 kcal:n edestä tunsin olevani epäonnistunut ja ällöttävä. Niinpä kumarruin posliinialttarille ja hankkiuduin koko satsista eroon. Tahallisen oksentamisen jälkeen pitäisi tuntea olonsa jotenkin ällöttäväksi, hävetä. Minä tunsin onnistumisen iloa, riemua. Puhtautta. Olin mokannut, mutta korjannut virheeni välittömästi. Ajattelin, että näin pitää toimia jatkossakin jos mokaa.
Tietenkin tunnen pientä syyllisyyttä siitä että vedän ruokaa vessanpöntöstä alas, kun on ollut aikoja jolloin on joutunut elämään kaksi viikkoa ohrapuurolla. Ja kun niin monet maailmassa näkevät nälkää. Viimeksikin ruokakauppaan meni 100 euroa ja mies maksoi kaikki ostokset, koska kela panttaa kuntoutustukipäätöstäni. Mutta toisaalta, joka päivä jokainen länsimaalainen vetää vessanpöntöstä alas täysin juomakelpoista vettä, kun toisilla on pulaa puhtaasta vedestä. Minä vien tuhlaamisen vain HIEMAN pidemmälle. Seliseli.
Voiko tahallista oksentelua sanoa sairaudeksi, jos tietoisesti päättää tehdä niin? Sehän on tahallista leikkimistä terveydellä siinä missä tupakointi ja alkoholinjuominenkin. Ei tupakointia pidetä sairautena, riippuvuutena kyllä muttei sairautena. Alkoholismi on sairaus, mutta toisaalta jokainen siinäkin hommassa tietää jo elämänsä ensimmäisen huikan ottaessaan riippuvuuden mahdollisuuden sekä sen, ettei alkoholi ole terveystuote.
En tietenkään aio alkaa ahmia sapuskaa vain siitä ilosta että siitä pääsee tarvittaessa eroon. Mutta hätätapauksissa, miksi en käyttäisi tyhjentämisen autuasta mahdollisuutta? Ilo ja helpotus voittavat syyllisyydentunteen. Pienenä, kun sanottiin että syöpäs nyt lautanen tyhjäksi, kun ei niillä Afrikan lapsilla ole ruokaa, ajattelin että lähettäkää tämä kamala mössö niille älkääkä tuputtako sitä minulle. Kotona ei ollut pakko syödä ruokaa loppuun, mutta tietenkään tilalle ei tarjottu kymmentä muuta vaihtoehtoa, että ai tuo ei nyt kelpaakaan, maistuisiko tämä. Sitä joko söi tai ei syönyt. Mielestäni se oli ihan järkevä systeemi.
Arvostan ruokaa, ja sitä että minulla on sitä saatavilla kun sekään ei ole itsestäänselvyys. Koskaan en ole sanonut että joku ruoka on pahaa. Jotkut kersat vielä kouluiässäkin kylässä mainitsivat ääneen että tämä on pahaa. Enhän minäkään kaikesta ruuasta pitänyt, enkä pidä vieläkään, mutta vetosin sentään siihen että en jaksa syödä tai että en nyt ota lisää kun masu on jo täysi. En tahtonut pahoittaa kenenkään mieltä.
Tietenkään ei voi oksentaa kenenkään kuullen. Mutta toisaalta vatsani on reistannut viimeaikoina, vaikken ole tahallisesti oksentanut vuoteen, en ennen eilistä. Mies ei ihmettelisi vaikka antaisin ylen ruuan jälkeen. Onhan noita oksennnuskohtauksia tullut ihan ilman mitään erityistä syytäkin. Ja olenhan päivät yksin kotona silloin kun ei ole koulua, silloin ei kukaan kuule.
Sitten on tuo terveydellinen ulottuvuus. Jos sitä ei tee usein? Hampaille se on kaiketi sama kuin jos joisi vähän laittikolaa silloin tällöin. Ruuansulatuselimistön ja ruokatorven limakalvoista en sitten olekaan niin varma. Kun on muutenkin happovaivoja ja mahdollisesti vatsahaava niin tuskin on terveellistä oksennella. Jos paljon oksentelee, on kuolemanvaarassa. Natriumit ja kaliumit menevät sekaisin ja sydän saattaa tiltata. On olemassa myös pieni mahdollisuus mahalaukun repeämiseen. Tosin esimerkkitapaus jolle näin kävi, oli anorektikko joka yleensä söi todella vähän ja sitten yhtäkkiä veti monen litran edestä ruokaa ja oksensi niin että mahalaukku repesi ja kuolemahan siitä seurasi.
Kaiketi koska jokainen nainen on hiukan turhamainen, täytyy mainita vielä ulkonaköhaitoista. Paljon oksentelevalla sylkirauhaset turpoavat ja naama alkaa näyttää pöhöttyneeltä kuin hamsterilla jonka posket ovat täynnä ruokaa. Silmät voivat muuttua punaisiksi. Hampaista lähtee kiille ja kiilteettömät kohdat kellastuvat ja reikiintyvät helposti. Vatsa voi turpoilla missä ja milloin vain jouduttuaan jatkuvan edestakaisen ruokaliikenteen kohteeksi. Elimistöön voi myös kerääntyä nestettä, mikä aiheuttaa turvotusta.
Summa summarum, en suosittele tahallista oksentelua kenellekään. Laihdutuskeinona se tiedetään melko tehottomaksi. Älkää siis tehkö niin kuin minä, tehkää niin kuin minä sanon. En ole millään tavalla esimerkillinen.
Toivon vain ettei tämä lähtisi käsistä. Oli aika jolloin oksensin jopa kymmenen kertaa päivässä. Menin sitten sairaalaan saadakseni katkaistua kierteen. Eikä sielläkään suoraan sanottuna osattu auttaa. Ei otettu kovin vakavasti vaikka oksensin jo verta. Piti sitten vain kerätä tahdonvoimansa rippeet ja lopettaa tuo kyseenalainen touhu itse.
Olen laiskotellut ja mässäillyt ja lihoskellut. En tajua mikä siinä on. Päivät menee ihan hyvin mutta illalla syön liikaa. Ja ajattelen että "huomenna jatkan laiharia niin tänään voin syödä kuin viimeistä päivää". Ja se huominen menee samalla tavalla kuitenkin. No, tänään otan itseäni niskasta kiinni, silläkin uhalla ettei jää kun toinen käsi vapaaksi. Pakko tehdä jotain tai kohta olen sadan kilon keijukainen.
Noin muuten ei elämästäni ole juurikaan raportoitavaa nyt. Eilenkin oli niin tylsää että olin vähällä vajota koomaan.
Olen takaisin taas. Olen vältellyt blogia koska en ole jaksanut merkata tänne syömisiäni. Niinpä lakkaan luettelemasta täällä jokapäiväisiä safkojani ja merkkailen ne vain paperille, edistymistä seuraan täällä edelleen mittojen ja päiväkirjan muodossa.
Ja... "Dear, dear diary, I wanna tell my secrets, I've been a bad girl" (Pink). Kyllä, olen mussuttanut mitä sattuu ja niin paljon kuin on huvittanut. Ensimmäiset kaksi viikkoa kun näin tein, oli hieman omituiset koska paino laski niiden aikana. No, sehän jäi päälle se mässäily ja sitten paino alkoi kivuta ylöspäin. Arvioisin sen nyt olevan about 65. Great.
Tänään katsoin saunan jälkeen reisiäni. Ne näyttävät kahdeksan kuukautta huoneenlämmössä hengailleelta appelsiinilta, ainakin tietyssä valossa. Hyh. Pitää tsempata vähän. Ajattelin myös että kaivan jostain jotkut jumppaohjeet tai ostan jonkun dvd:n missä tiukkapakaraiset mallinvartaloiset typyt hyppivät ja tekevät lihaskuntoliikkeitä, ja jumppaan sitten niillä ohjeilla. PAKKO TEHDÄ JOTAIN!
Ja mikäs vittu siinä on että tänne tulee jatkuvalla syötöllä enkunkielisiä spämmikommentteja. Yritin jopa sitä kirjainyhdistelmän vaatimista kommentoidessa mutta kun ei se auttanut, poistin sen.
4.30: 350 g ranskalaisia (530 kcal)
11.00: 1 annos kaurapuuroa, 2 dl maitoa (200 kcal)
14.00: 1 omena (60 kcal)
16.00: 3 dl kanapataa, 2 dl maitoa (275 kcal)
20.00: 450 g kukkakaalia ketsupilla, 100 g kurkkusalaattia (160 kcal)
YHTEENSÄ: 1225 kcal
4.30: 1 riisipiirakka, raejuustoa, 2 dl maitoa, 1 leikkele (220 kcal)
10.00: 1 riisipiirakka, 1 kananmuna, 2 dl maitoa (280 kcal)
14.00: juhlaruoka (650 kcal)
23.00: 400 g ranskalaisia (600 kcal)
YHTEENSÄ: 1750 kcal